?

Log in

No account? Create an account

Previous Entry | Next Entry

Helsinki on mittavan energia- ja päästöhaasteen edessä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (Helsingin seudun suunnat 3/2008, 9) on ottanut tavoitteeksi vähentää asukaskohtaisia kasvihuonepäästöjä 39%:llä vuoteen 2030 mennessä. Vaaliohjelmassaan Helsingin vihreät ovat menneet vielä pidemmälle ja haluavat puolittaa päästöt samaan vuoteen mennessä. Helsingissä (Helsingin kaupungin ympäristöraportti 2007, 14-17) päästöt aiheutuvat valtaosin seuraavista lähteistä: lämmitys 50%, sähkön käyttö 27% ja liikenne 21%. Tässä merkinnässä keskitytään pohtimaan lämmitystä, joka on näistä kolmesta päälähteestä merkittävin ja haastavin.

Helsingin lämmitys tuotetaan yhteistuotannolla Helsingin energian Vuosaaren, Salmisaaren ja Hanasaaren voimaloissa. Prosessi on tehokas ja saanut tästä ympäristöpalkintoja, mutta ongelmana on silti päästöjen suuri määrä, koska Vuosaaren laitos käyttää maakaasua (joka tulee Venäjältä) ja muut laitokset kivihiiltä. On selvä, että ellei kivihiilen säilöntäteknologiassa saada aikaan mitään mullistavaa hyvin nopeasti, on Helsingin lämmitysmuodoissa saatava aikaan kokonaisvaltainen muutos vuoteen 2030 mennessä, jotta päästäisiin edes pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteisiin.

Kyseessä on aikamoinen ongelma, sillä Helsinki on ikään kuin kivihiilen panttivankina: mikäli sen tuotanto lopetetaan, pitää lämmitys tuottaa sähköllä, mikä tarkoittaa joko suurta määrää ydinvoimaa tai (paljon nykyistä haaskaavampaa) fossiilisperustaista sähköntuotantoa jossain muualla. Osa voidaan toki järjestää jätteenpoltolla ja/tai bioenergialla, mutta näiden potentiaalinen merkitys on toistaiseksi kohtalaisen pieni (Helsingin kaupungin energiapoliittisia linjauksia, 16). Tuulivoima taasen tuottaa yleensä vähiten sähköä silloin, kun lämmitystä eniten tarvitaan. Lisäksi tuulivoimaa mahtuu sähköverkkoon potentiaalisesti vain noin 20%, joten Helsingin ottama tuulivoima olisi tällöin poissa jostain muualta.

Mikäli otetaan lähtökohdaksi seuraavat oletukset:
-Kivihiilestä – ja mieluiten myös maakaasusta – on luovuttava vuoteen 2030 mennessä, koska mikään uusi teknologia ei ole tehnyt niistä merkittävästi vähäpäästöisempiä.
-Ilmaston lämpenemisen aiheuttama lämmityksen tarpeen väheneminen ja rakennuskannan lisäys suurin piirtein kumoavat toistensa vaikutuksen.
...päädytään kahteen vaihtoehtoon Helsingin lämmitysenergian päästöjen vähentämisessä.

1. Monet pienet purot, energia-investoinnit ja energiansäästö
Hanasaari suljetaan (tai jätetään varavoimalaitokseksi) sen käyttöiän päättyessä ja Salmisaari modifioidaan polttamaan pellettejä sekä jätettä. Näin Helsingin nykyisestä kaukolämmön tuotannosta lähtee pois noin 60%, samoin energian tuotannosta. Tilalle saatu bioenergia laskee luvun noin 40%:een, koska teknologian kehitys mitä luultavimmin lisää sen tehoja. Päästöt tippuvat ehkä 2/3:lla, koska hiilivoimalat päästävät suhteessa enemmän kuin maakaasuvoimala. Riippuvuus Venäjään pysyy ja sähkö sekä lämmitys kallistuvat merkittävästi. Myös Etelä-Suomen metsät saattavat joutua nykyistä suuremman rasituksen kohteeksi.

Jokaiselle helsinkiläiselle taloyhtiölle tehdään lämmönsäästösuunnitelma ja kaupunki subventoi avokätisesti erilaisia lämmönsäästöinvestointeja, joita on ehkä parasta tehdä putkiremonttien yhteydessä. Uusille taloille määrätään todella ankarat energiavaatimukset, jotka ovat lähellä passiivitaloja. Uustuotannossa syntyvät asunnot ovat nykyistä pienempiä, jotta näihin lämmitystavoitteisiin voitaisiin päästä. Tästä voisi syntyä säästöä noin 33%. Loput lämmitysenergiat korvattaisiin sähkölämmityksellä Helsingin Energian suuresta tuulivoimapuistosta (joka toivottavasti rakennetaan!) sekä mahdollisesti paikallisista energianlähteistä, kuten sähköautojen ladatuista akuista, jotka myyvät sähköä huipputuotannon aikana.

2. Loviisan ydinvoimalan hukkalämpö, tuulivoimapuisto ja energiansäästö
Hanasaari, Salmisaari sekä Vuosaari suljetaan jokainen niiden käyttöiän päättyessä. Helsingin Energia investoi kaukolämpötunnelin rakentamiseksi Loviisasta Helsinkiin ja (suunnitteilla olevaa) uutta ydinvoimalaa modifioidaan tuottamaan kaukolämpöä. Tämä lämpö riittää koko pääkaupunkiseudulle, joten mukana ovat Helsingin lisäksi ainakin Vantaa ja Espoo. Lämmityksestä aiheutuneet päästöt romahtavat muutamaan kymmeneen prosenttiin nykyisestä, mutta ydinvoimalla tuotettu kaukolämpö lienee aika paljon nykyistä kalliimpaa. Helsinki ei enää ole kivihiilen panttivanki, mutta tilalle tulee hyvin konkreettinen riippuvuus ydnvoimasta, joka on hyvin epämiellyttävä energianlähde (kirjoitan kohta tästä enemmän: mihin ydinvoima johtaa. Käytännössä jo tässä vaiheessa voisin sanoa, että sellaiseen maailmaan, jossa maat erotetaan ”luotettaviin” ja ”epäluotettaviin” hyötyreaktorien käyttäjinä ja tätä kautta vaurauden nauttijina).

Helsingin asuntojen ja kiinteistöjen energiansäästötalkoot käynnistetään tässäkin tapauksessa, koska toiveena olisi jonkin vähemmän riskipitoisen energiamuodon keksiminen tulevien vuosikymmenien aikana, jolloin ydinvoima olisi vain väliaikainen paha lisäajan ostamiseksi (toinen asia on, kuka tähän uskoo...). Investoinneissa voidaan kuitenkin nyt edetä varovaisemmin ja pitkäjänteisemmin, jolloin kustannus-hyötysuhde paranee merkittävästi. Joka tapauksessa Helsingissä tulee alentaa lämmitystarvetta merkittävästi, eikä ydinvoiman käyttö saa olla tekosyy tämän laiminlyömiseen.

Fossiilisten polttoaineiden käytön jättämä aukko sähköntuotannossa korvataan osin uudella suurella tuulivoimapuistolla, osin mahdollisesti sillä, että Hanasaari jätetään tuottamaan pelkkää sähköä pelleteistä sekä jätteistä. Myös energiansäästöön panostetaan voimakkaasti ja kehitetään paikallisia energianlähteitä sekä reaaliaikaista hinnanseurantaa ja maksamista.


Tässä siis oma näkemykseni Helsingin energiantuotannosta lämmityksen osalta. Samalla tuli esiin pääosa mallista energiantuotannonkin kohdalla, mutta siitä vielä lisää hieman myöhemmin. Pääpointti on tällä hetkellä se, että tilanne on hyvin ongelmallinen, eikä kivuttomia ratkaisuja oikeastaan ole. Mielestäni Loviisan kaukolämpötunnelin hinta ja vaikutukset tulisi vähintään selvittää perusteellisesti, koska se on validi osaratkaisu Helsingin energiahaasteeseen. Saattaa olla, ettei tätä haastetta voida keskipitkällä tähtäimellä ratkaista joutumatta valitsemaan kivihiilen ja ydinvoiman välillä. Ja jollei tätä ratkaista keskipitkällä tähtäimellä, ei pitkää tähtäintä välttämättä enää tule kasvihuoneilmiön karatessa käsistä ja kiintiöiden tullessa niin kalliiksi, että Helsinki kituu kivihiilen panttivankina vararikkoon.

Voidaan myös kysyä, mitä järkeä on olla käyttämättä ydinvoimalan hukkalämpöä, jos sellainen joka tapauksessa rakennetaan. No, tähän on monia hyvin loogisia vastauksia, koska ydinvoima on hyvin epämiellyttävä energiamuoto enkä halua profiloitua minään ydinvoimafanaatikkona. Toki on myös selvää, että Helsingin Energian tulee olla aktiivinen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ydinvoimalaprosessia, jotta voimalasta saataisiin halutun kaltainen. Tämä on poliittisesti äärimmäisen vaikea asia monelle taholle, enkä itsekään tunteella ajatellen haluaisi olla mukana uuden ydinvoiman pykäämisessä. Mutta tästä pian lisää ydinvoima-kirjoituksessa.