?

Log in

No account? Create an account

Previous Entry | Next Entry

Tonttivuokrat ovat nousseet merkittäväksi puheenaiheeksi Helsingissä kunnallisvaalien alla. Kaupunki on tehnyt omistamistaan tonteista pitkiä (ja vuokraajille todella edullisia) vuokrasopimuksia, jotka nyt ovat umpeutumassa. Näin esimerkiksi Herttoniemessä vuokrat tulevat nousemaan merkittävästi ja nostamaan vastiketta jopa 70%:lla. Tämä on merkittävä nousu, vaikka usein nämä vastikkeet ovat valmiiksi pienehköjä. Tilanteen vaikeutta lisää se, että Herttoniemeen on tulossa lähivuosina putkiremontteja suureen osaan rakennuskantaa.

Mielestäni käyty keskustelu on ollut osaksi hieman kummallista ja populistista. Näkisin siinä kolme virhettä:
1. Se, että ollaan ”vähävaraisten asialla” kun ajetaan tonttivuokrien pienennystä
2. Se, että tonttivuokrien pienennyksellä lasketaan asumiskustannuksia
3. Mittaluokka ja (osittain) väärän puun haukkuminen

"Vähävaraiset herttoniemeläiset"? Meneekö rahat oikeaan osoitteeseen?

Millä perusteella esim. Herttoniemessä kaupungin tontilla asuvat ovat ”vähävaraisia”? Joukosta aivan varmasti löytyy tällaisiakin, mutta suurimmaksi osaksi kuvittelisin näiden asukkaiden olevan keskiluokkaa. Joka tapauksessa tämä haluttu ”kädenojennus” kaupungilta kohdentuisi todella laajalle ja sosioekonomisesti heterogeeniselle ihmisryhmälle, myös niille hyvätuloisille, jotka jo ostaessaan asuntonsa maksoivat halvemman (verrattuna samanlaiseen asuntoon, jossa omistustontti) hinnan kämpästään.

Sen sijaan se raha jota hankkeeseen kuluisi – kymmeniä miljoonia – voitaisiin kohdentaa todella ”vähävaraisille” monella tavalla. Totta kai koen sympatiaa etenkin lapsiperheitä kohtaan, mutta kunnanvaltuustossa meidän pitää tajuta, että resurssit ovat rajallisia ja ne pitää kohdentaa sinne, missä ne tuottavat maksimaalisen hyödyn ihmisten hyvinvointina. Tässä pistän kyllä mm. mielenterveyspalvelut tonttivuokrien edelle milloin tahansa. Lisäksi tulee muistaa, että köyhistä köyhimmille omistusasujille(kin) tämä korotus korvataan yleisen asumistuen nostona.

Tonttivuokrien noston peruminen ei vähennä asumisen hintaa Helsingissä

Millä tavalla tonttivuokrien nostaminen nostaa asumiskuluja Helsingissä? Sehän kapitalisoituu asunnon hintaan (eli laskee sitä). Ja koska näitä asuntoja on merkittävä osa Helsingin asuntokannasta (käsittääkseni noin 1/3), tulee ensiasuntonsa hinnan laskua harmittelevalle sellainen lohtu, että todennäköisesti hän voi löytää seuraavaksi asunnon, jonka hinta on vastaavalla tavalla laskenut. Ne, joille tulee takkiin, ovat perilliset, jotka saavat myymästään asunnosta vähemmän rahaa ja tietenkin ne, jotka asuvat nyt viimeisessä asunnossaan ja joutuvat maksamaan siitä kuukausittain hieman enemmän. Tonttivuokrien laskeminen (siis nostamatta jättäminen) korottaisi asuntojen hintoja, ei laskisi. Tai katsokaapa vaikka nyt niitä Herttoniemen hintoja Hesarista ja uudelleen, mikäli nostamista ei toteuteta:).

Asuntojen kysyntä (vs. tarjonta) on niin kova, että niiden hinnat ovat karanneet kauas rakentamiskustannuksista. Niistä maksetaan niin paljon kuin rahkeet riittää. On vain hyvä, jos tuosta rahasta menee nykyistä enemmän kaupungin ja vähemmän rakennusliikkeiden (ja onnekkaasti oikeaan aikaan ostaneiden) kassaan. Tämän vuoksi asumisen hintaan voitaisiin vaikuttaa paremmin kaupungin omalla rakennustuotannolla. Mutta tästä hieman myöhemmin lisää.

Tonttivuokran aiheuttaman kustannusnousun määrää liioiteltu

On ymmärrettävää, että korotukset herättävät närää asukkaiden keskuudessa, varsinkin kun ne tulevat (käsittämätöntä kyllä) yllättäen ja usein suurten remonttien kanssa päällekkäin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että niiden vaikutusta (poismuutto jne.) on hieman liioiteltu. Tontinvuokraajien omassa esimerkkitapauksessa 30 neliön asunnon kohdalla tontinvuokraksi tulee 50e ja 80 neliön 132e. Jos otetaan ”parhaaksi mahdolliseksi realistiseksi tapaukseksi” se, että liike saa vuokrat puolitettua, tulee luvuiksi 25e ja 66e.

On vaikea uskoa, että tämä korotus pakottaisi jonkun muuttamaan pois asunnostaan ilman, että se hoituisi jonkinlaisella – valtaosassa tapauksista melko kivuttomalla – vyönkiristyksellä. Varsinkin, kun lasketaan mukaan vielä se, että tuokin puolitus joudutaan kompensoimaan noin 0,25% veroasteen nostolla, eli Helsingissä keskimäärin 7,5e/kk (jos kaksi töissä, 15e). Nettotulokseksi tulisi siis yksin 30 neliön kämpässä asuvalle -17,5e/kk ja kahdestaan 80 neliön kämpässä asuville -49e/kk. Tästä summasta voidaan vielä vähentää se, että nämä ihmiset ovat pitkään maksaneet todella pientä vuokraa, mikä ei liene ainakaan 100% kapitalisoitunut asunnon hintaan.

Itse harkitsisin kyllä pitkään ja hartaasti ennen kuin alkaisin nakertamaan palvelujemme rahoituspohjaa – kaikkein köyhimpien asemaa – tuollaisten säästöjen vuoksi. Kyse on vielä aikamoisesta hakuammunnasta, kun köyhiä voidaan tehokkaimmin auttaa kohdennetuilla tuilla. Lisäksi Tontinvuokraajien propagandassa esiintynyt pelottelu vuoden 2020 tilanteesta on hyvin harhaanjohtava, koska sen premissinä on 10% nousu tontin arvossa seuraavien 12 vuoden ajan. Pitkän ajan keskiarvo on huikeasti pienempi ja nyt kun asuntomarkkinat ovat rauhoittumassa, nousu jäänee pieneksi.

Kaupungin syyttäminen asukkaiden kollektiivista terapiaa tukalassa tilanteessa?

Nyt unohdetaan se, että kyse on loppuen lopuksi aika pienistä rahoista. Kuten laskin, kiistelty summa on Tonttivuokralaisten esimerkkitapauksen 30 neliön yksiössä 17,5e/kk ja 80 neliön tapauksessa 50e/kk. On hyvin vaikea uskoa, että tällainen nousu veisi ketään konkurssiin, varsinkin kun turvaverkot ottavat jonkin verran vastaan. Sen sijaan esimerkiksi Herttoniemessä alkavat putkirempat vievät ihan tosissaan monen budjetin kuralle, ja ovat todellinen sosiaalinen ongelma (kuten niin monessa muussakin taloyhtiössä Helsingissä). Onko liian pitkälle vedetty johtopäätös, että kaupunki saa vähän jopa syyttään vihat niskaansa siitä turhautumisesta, jonka pääasiassa tuon putkiremontin aiheuttama asumiskulujen kasvu on aiheuttanut? Kaupungille vihoittelun voisi tässä katsannossa nähdä jonkinlaisena kollektiivisena terapiana tukalassa tilanteessa. Tämä on ihmismielelle aivan luonnollinen reaktio, mutta se on myös hieman epärationaalinen eikä voi ohjata vastuullista päätöksentekoa.

Kaupungin oma rakentamiseen keskittynyt liikelaitos osaratkaisuna asumisen hintaan?

Siinä Tontinvuokraajat ovat oikeassa, että asuminen on Helsingissä jo sikamaisen kallista. Asiaan tulee puuttua radikaalein ottein. Itse ehdotan mallia, jossa tontinvuokrista saadut tulot - käsittääkseni vuositasolla noin 75Me - korvamerkittäisiin kaupungin omalle liikelaitokselle, joka rakentaisi kohtuuhintaista vuokra-asuntokantaa. Kaupunki toimisi siis samalla tavalla kuin mm. bussiliikenteessä, eli toisi markkinoille oman pelurinsa vetämään hintatasoa alaspäin. Kyseessä olisi potentiaalisesti todella tuottoisa bisnes, sillä yksityisten rakentajien projekteissa on todella kovat katteet.

Vuosittain kaupunki saisi tuolla summalla rakennettua noin 37 500 asuinneliötä (olettaen, että hinnaksi tulee noin 2000e/m2 - mikä on jo todella kova hinta). Tämä vastaa 750:ä keskimäärin 50 neliön asuntoa, eli 15% 5000 asunnon vuositavoitteesta. Nämä asunnot sitten vuokrataan halukkaille ja osa vuokratuloista korvamerkitään taas kassaan, jolloin seuraavana vuonna voidaan rakentaa taas hieman enemmän.

Tällainen toimi olisi tarpeeksi suuri vaikuttamaan asuntojen hintoihin laskevasti. Käytännössä kaupunki siis dumppaisi asuntojen hintoja vuokraamalla niitä halvahkolla summalla. Samalla myös tonttien arvonnousu hieman heltiäisi, ja myös herttoniemeläiset hyötyisivät kun vuosittainen tonttivuokran nousu pienenisi selvästi. Mutta ennen kaikkea kyseessä olisi hyvää sosiaalipolitiikkaa, joka auttaa siellä, missä hätä on suurinta.

ks. myös aikonaan samasta aiheesta valtakunnan tasolla kirjoittamani ehdotus: