?

Log in

No account? Create an account

Previous Entry | Next Entry

Ydinvoima on siis monella tavalla ongelmallista. Mutta mikäli fossiiliset ovat vielä sitäkin vaarallisempia, voisiko sitä olla järkevää käyttää Suomessa? Olisiko sellaisia tilanteita, joissa ydinvoiman pitkän aikavälin riskit olisi kannattavaa ottaa vaihtoehdon ollessa vielä pahempi? Mielestäni Suomi ei tarvitse juurikaan ydinvoimaa. Metsäteollisuus on taantumassa ja sekä teollisuus, että kotitaloudet tulisi pakottaa pitkälle meneviin energiansäästötalkoisiin. On kuitenkin olemassa yksi käyttötarkoitus, jossa ydinvoimalle ei ainakaan toistaiseksi nähdäkseni löydy parempi vaihtoehtoja tarvittavassa mittakaavassa – metropolialueen lämmitys.

Metropolialueen lämmityksen vaihtoehdot – bioenergian ongelmat

Helsingin lämmitys – joka hoidetaan pääasiassa Vuosaaren maakaasuvoimalalla sekä Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimaloilla – aiheuttaa 50% kaupungin kasvihuonepäästöistä, puolet enemmän kuin liikenne, joka vie suurimman osan ”mediahuomiosta”. Kaupunki tarvitsee huikeita määriä lämpöenergiaa ja nämä kivihiilivoimalat tuottavat sitä hyvällä hyötysuhteella. Mutta koska raaka-aineena on kivihiili, yksi pahimmista hiilidioksidin tuottajista, on päästötase murheellinen.

Lämmitys on päästöjen kannalta ongelmallinen, koska se vaatii suuria määriä energiaa ja tätä saadaan – merkittävissä määrin – käytännössä vain joko a) fossiilisista polttoaineista, b) ydinvoimasta tai c) bioenergiasta. Suomi on bioenergian suurvalta laajoine metsineen, mutta valitettavasti niiden hyötykäyttö ei metropolialueella ole kovin järkevää ja vielä vähemmän kustannustehokasta. Tähän on kaksi syytä: a) metsää ei riitä kaikille missään tapauksessa ja b) metropolialue on metsän suhteen ”motissa”.

Marko Kosunen on laskenut, että Suomessa kasvavan puun vuosittainen teoreettinen kokonaisenergiapotentiaali on noin 194 Twh, alle puolet maamme kokonaisenergiankäytöstä (nykyään metsäteollisuus käyttää siitä energiaksi noin 80 Twh). Tämä tarkoittaa sitä, ettei puuenergia voi millään vastata koko maan energiantarpeeseen. Vielä vähemmän, kun otetaan huomioon se, että puuenergiakin syö energiaa (kaato, kuljetus tien viereen, kuljetus teillä, vesillä ja raiteilla, edellisten vaatima infra jne.). Voidaan olettaa, että puunenergian EROIE (energy return on investement) saattaisi olla jossain 1:4 ja päästövähennys 75% tietämillä (nämä lähinnä valistuneita arvauksia). Tässä on tärkeätä se, että kummatkin luvut heikentyvät mitä kauempaa puu tuodaan voimalaan.

Tästä päästään Helsingin toiseen ongelmaan: se on meren äärellä ja kaukana tarvitsemastaan puusta. Helsingin ”maasäde” on alle 180 astetta ja sen lähialueet ovat taajaan asuttuja. Helsingin käyttämä puu pitäisi siis tuoda kaukaa. Ja koska tarve on hyvin suuri, imaisisi metropolialue luultavasti kaiken puun jopa satojen kilometrien säteeltä. Vahinko kertautuisi, kun lähikaupungit – Järvenpää, Sipoo, Kerava jne. – joutuisivat myös hakemaan oman puunsa kauempaa. Käytännössä tilanne johtaisi siihen, että puuenergian käyttö koko maassa heikkenisi hyötysuhteeltaan merkittävästi metropolialueen vaikutusten säteillessä kaikkialle pidentyneinä kuljetusmatkoina. Vielä hölmömmäksi tilanteen tekee se, ettei puuta alunperinkään olisi riittävästi: liian lyhyttä peittoa ei siis vain vedettäisi paikasta toiseen, vaan sen koko pienenisi.

Loviisan voimaloiden potentiaali

Puuta pitää alkaa käyttää lämmityksessä runsaasti nykyistä enemmän, mutta koska se ei riitä kaikkialle, pitää keksiä jotain muuta sen oheen – ainakin siihen asti, kunnes tuuli- ja aurinkovoima kehittyvät tarpeeksi ja/tai energiansäästöpotentiaali kasvaa huimasti. Jotta puuta riittäisi muualle Suomeen runsaasti ja tehokkaasti, olisi järkevää hoitaa metropolialueen lämmöntarve keskitetyllä voimanlähteellä. Vaihtoehtoina ovat fossiiliset ja ydinvoima. Maakaasun ympäristöhaitat ovat hiiltä pienemmät, mutta siihen liittyy taas vakavia poliittisia ongelmia (Venäjä-riippuvuus) sekä se karu tosiasia, että öljyn ohella myös maakaasu on pikku hiljaa pihisemässä loppuun.

Edellä esitetyssä tilanteessa katseet kohdistuvat ydinvoimaan. Kaukolämpöputkea Loviisasta on ideoitu kymmeniä vuosia ja käsittääkseni merkittävä syy sen torppaamiseen 80-luvulla oli fossiilisten polttoaineiden hinnan jyrkkä lasku. Näin päädyttiin Vuosaaren maakaasuvoimalaan. Nyt kun Helsingin hiilivoimalat alkavat olla elonsa ehtoopuolella ja ilmastonmuutos on monella tavalla nostamassa hiilivoiman poliittista ja taloudellista hintaa, on kaukolämpöputki noussut taas uudestaan keskusteluun. Aiheesta on tehnyt valtuustoaloitteen Helsingissä demareiden Lohi. Helsingin Energia on tutkimassa asiaa.

Muualla aiheesta on pitänyt ääntä mm. Hesari, Loviisan Sanomat sekä mystinen ”sähkömies”, joka energianet-foorumilla argumentoi kaukolämpöputken puolesta kohtalaisen vakuuttavin argumentein. Sähkömies ottaa lähtökohdaksi sen, että Fortum saa tahtonsa läpi ja luvan rakentaa kolmas ydinvoimala Loviisaan, Hästholmeniin. Laskelmien mukaan tästä saataisiin hyvin kustannustehokas kaukolämmön lähde Helsinkiin, mikäli se rakennettaisiin tähän tarkoitukseen. Kaukolämpöä tulisi sähköenergian ohessa jopa 1500MW. Tällä lämmittäisi koko metropolialueen.

Itse suhtaudun varovaisen myönteisesti tähän hankkeeseen, mikäli ydinvoimala jää Suomen viimeiseksi, samalla luovutaan metropolialueen (siis myös Suomenoja jne.) hiilivoimaloista, panostetaan uusiutuvien tutkimiseen ja rakentamiseen (Helsingissä tuulivoimaa sähköntuotantoon) sekä aloitetaan jättimäinen energiansäästöprojekti metropolialueella. Tällaisen paketin sorvaaminen on poliittisesti äärimmäisen vaikeata. Keskustelu pitää kuitenkin aloittaa heti. Samaten tarkka ja yksityiskohtainen selvitystyö hankkeen teknistaloudellisista mahdollisuuksista. Samalla tulisi selvittää myös vähemmän arka vanhojen Loviisan voimaloiden mahdollinen hyötykäyttö kaukolämmössä.

Loviisan kaukolämpö osana kauaskatseisempaa energiaratkaisua

Mikäli Loviisasta vedettäisiin metropolialueelle (kallis – 700-850Me maksava) kaukolämpöputki, jonka energian puskisi uusi ydinvoimala, voisi sen nähdä osana kauaskatseisempaa energiaratkaisua. Ensinnäkin metropolialueen energiansäästötoimien edetessä kaukolämpöverkkoa voidaan asteittain laajentaa Loviisaan, Porvooseen ja Sipooseen sekä mahdollisesti pääkaupunkiseudun pohjoispuolen taajamiin. Nämä kaikki voisivat potentiaalisesti säästää paljon energiaa ja päästöjä.

Hieman pidemmällä tähtäimellä – jos ja kun teknologia kehittyy – ydinvoima saatetaan voida korvata kokonaan bioenergialla. Tällöin voisi olla mahdollista korvata Loviisan voimala suurella bioenergiavoimalalla – tai muutamalla – joka pystyisi hankkimaan raaka-aineensa paljon paremmin kuin lähempänä Helsinkiä sijaitseva. Tämä toki vaatisi paljon teknologisia läpimurtoja, mutta ydinvoimalan eliniän aikana näitä varmaankin saataisiin aikaan. Ellei sitten silloin olisi jo saatu aikaan myös nykyistä merkittävästi vähemmän problemaattista ydinvoimaa. Pääpointti on se, että 700-850Me investointi kaukolämpöputkeen Vuosaaresta Loviisaan tuskin lakkaisi tuottamasta hyötyä kaukana tulevaisuudessakaan.

Selvitystyö alkuun, keskusteluyhteys auki, poliittinen keskustelu käyntiin

Edellä kuvattu on hyvin yksinkertainen ja nopeasti kyhätty analyysi asiain tilasta. Monta relevanttia näkökulmaa jäi vielä sanomatta, mm. ydinkaukolämmön ehkä suurin ongelma, eli varavoiman hankkiminen. Oleellisinta on kuitenkin se, että metropolialueen lämmitys on niin tärkeä, monimutkainen, kallis ja poliittisesti vaikea aihe, että siitä pitäisi alkaa keskustella nyt eikä vasta joskus vuosien päästä (kun maahan on mahdollisesti rakennettu kuudes ydinvoimala ihan muihin – kestämättömiin – tarkoituksiin).

Peräisinkin toimintaa kolmella rintamalla. Ensinnäkin – aivan aluksi – pitäisi saada keskusteluyhteys auki Helenin ja Fortumin välille asiaan liittyen. Loviisan Sanomien jutun perusteella tällaista ei ole olemassa. Toiseksi pitäisi käynnistää kattava selvitystyö metropolialueen lämmityksen tulevaisuudesta pitkällä tähtäimellä ja erityisesti Loviisan (vanhojen tai uuden) voimaloiden potentiaali tähän liittyen. Kolmanneksi, viimeistään sitten kun asiasta on jo jotain tietoa, pitäisi aloittaa laaja-alainen poliittinen keskustelu aiheesta. Tämän keskustelun olisi hyvä ottaa kantaa myös koko Suomen energiatulevaisuuteen yleisemmin, varsinkin bioenergian mahdollisuuksiin.

Kaupunginvaltuutettuna tulen tekemään kaikkeni, jotta metropolialueen päästöt saataisiin aisoihin. Tämä vaatii jämäköitä ja ennakkoluulottomia toimia ja mahdollisesti kipeitäkin ideologisia kompromisseja eri tahoilta.

Comments