thexder82 (thexder82) wrote,
thexder82
thexder82

  • Location:
  • Mood:
  • Music:

Parhaan argumentin periaatteen puolustus

VINO:n pj. Tapio Laakso hyökkäsi Vihreässä langassa (18/2007) voimakkaasti ns. parhaan argumentin periaatetta vastaan. Laakson retoriikka oli poikkeuksellisen kovaa ja Jurgen Habermasin kommunikatiiviseen rationaalisuuteen perustuva parhaan argumentin periaate sai hyytävää kyytiä mm. seuraavin sanankääntein:

”(Vihreän aatteen) jaloa ydintä kuitenkin varjostaa ikävä kasvain, joka vie pahimmillaan koko aatteen harhateille.”

”...takaovesta jumalan paikalle livahtaa kommunikatiivinen rationaalisuus, joka toimittaa yhdistävän voiman virkaa.”

”Parhaan argumentin periaate tekee politiikasta insinööritiedettä, jonka tarkoituksena on löytää ’oikeat ratkaisut’ yhteiskunnan ongelmiin. Tällainen suhtautuminen politiikkaan merkitsee teknokratiaa ja on kaiken aatteellisuuden loppu.”


Teksti sai minut paikoitellen haukkomaan henkeäni, niin ihmeellisiltä jotkut Laakson argumenteista tuntuivat. Niinpä ajattelin hieman avata omaa näkemystäni parhaan argumentin periaatteesta ja peilata sitä sekä Vihreään liikkeeseen että Laakson näkemyksiin. Tämä blogihan pitkälti perustuu parhaan argumentin periaatteelle, jota pyritään käyttämään maailman tarvitseman globaalin ideologian etsimiseen. Oma mielikuva parhaan argumentin periaatteesta onkin fundamentalismin vastakohta. Mutta selitetäänpä tämä näkemys hieman tarkemmin.

Ensinnäkin minun täytyy tunnustaa, että Vallan tutkimuksen kurssi on jo hieman unohtunut ja Habermasin ajatukset hieman vieraita, koska en ole miehen tuotantoa lukenut. Ymmärrän parhaan argumentin periaatteen sellaisena keskustelun tilana, jossa jokainen saa – ilman ”herruutta” – kertoa oman mielipiteensä ja käydä näiden pohjalta debattia muiden erilaisten mielipiteiden kanssa. Käsittääkseni tämä vuorovaikutus käydään etsimällä ristiriitoja osanottajien premisseissä ja tutkailemalla näitä premissejä akateemisen tutkimuksen avulla. Tavoitteena on löytää ihmisten välillä konsensus, joka pohjautuu parhaaseen argumenttiin, joka esitettyjen premissien ja tutkimusten valossa on saatu luotua.

Toiseksi en väitä, etteikö oma näkemykseni Laakson näkemyksistä olisi muuta kuin vaillinnainen olkiukko, jonka rakennan ja jota alan hutkia. Itse asiassa asia lienee aina näin, ellei todella olla tässä Habermasin kuvailemassa kommunikatiivisen rationaalisuuden tilassa. Blogi on tähän kohtalainen väline interaktiivisuutensa vuoksi, vaikkei se kykenekään taltioimaan nonverbaalista viestintää muuten kuin hymiöiden avulla. Toisin sanoen tästä Laakso-kritiikistä tulee ”habermasilaista” vasta jos Laakso itse kommentoi sitä. Paradoksaalisesti Laakso voi näin tehden jopa toiminnallaan antaa hieman vahvistusta parhaan argumentin periaatteelle (PAP), jos hän saa minut näin vakuuttumaan sen surkeudesta:).

Uskon, että Laakso näkee PAP:n liian ahtaassa kontekstissa. Olen tullut tähän johtopäätökseen lukemalla muiden nuorten vihreiden ajatuksia PAP:sta ja päättelemällä, että Laakso lienee jotakuinkin samoilla linjoilla näiden kanssa. Kommentti Jehki Härkösestä taannoisessa Vihreässä langassa on kuvaava: ”Härkösen suuri inhokki on parhaan argumentin periaate, eli että aina pitäisi pystyä esittämään olemassa olevan järjestelmän varaan rakennettu malli, ennen kuin saa sanoa mielipiteensä. Sellaiseen keskusteluun hän ei halua enää osallistua.” Tässä on yksi fataali premissivirhe – miksi parhaan argumentin periaatteen pitäisi olla sidottu ”olemassa olevaan (vallitsevan?) järjestelmään”? Sanoiko Habermas joskus näin? Tuskin. Päinvastoin näkisin PAP:n olevan nimenomaan paras väline dekonstruoida nykyjärjestelmää ja etsiä sieltä premissiensä välisiä ristiriitoja ja näin ollen muuttaa tätä järjestelmää rationaalisemmaksi.

Sailaksella (=kilpailukyky-oikeistolla) ei siis todellakaan ole monopolia parhaisiin argumentteihin! Päinvastoin tutkimuksen avulla lienee kohtalaisen helppoa osoittaa, ettei Sailaksen ikuisen jatkuvan kasvun ideologia ole rationaalinen. Se kun ei sovi yhteen sen faktan (=paras mahdollinen nykytieto) kanssa, että maapallon resurssit ovat rajalliset. Ja juuri tässä on Vihreiden argumentaation voima. Ongelma ei ole vihreän argumentaation rationaalisuudessa vaan muiden argumentoijien rationaalisuudessa. Ongelma ei ole siinä, että kaikki poliittiset tahot vannoisivat PAP:n varaan, vaan siinä, että sitä eivät tee juuri ketkään muut kuin Vihreät! PAP onkin kuin globalisaatio – ongelman ydin ei ole siinä, että sitä käytetään liikaa, vaan siinä että sitä käytetään liian vähän.

PAP on toki utopia, joka ei voi koskaan aivan ideaalilla tavalla toteutua. Tässä tulevat vastaan jo ihmisen biologia ja psyyke. Ihmisen biologia antaa puitteet sille, mitä me voimme maailmasta havaita – siis mihin me voimme omat rationaaliset mielipiteemme perustaa. Aistimemme ovat vaillinnaiset eivätkä pysty huomaamaan kuin pienen osan ympärillämme olevista ilmiöistä. Kenties merkittävämpi on kuitenkin ihmisen psyyke, joka on rakentunut niin, että se jättää suuren osan aistimiemme havaitsemasta informaatiosta taustakohinaksi. Aistimet ja psyyke ovatkin tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja määrittävät toisiaan. Aistimet määrittävät, mitä informaatiota psyyke saa käsiteltäväksi ja psyyke, mihin aistimet kiinnittävät huomiota. Psyyke saa siis aistimet kiinnittämään huomiota sellaiseen informaatioon, joka sopii omaan kuvaan todellisuudesta. Tämä tekee ”täydellisestä PAP:sta” utopian, muttei alenna sen arvoa tavoitteena ja ohjenuorana.

Arvotkin ovat muodostuneet tämän itseään voimistavan informaatioseulan kautta. Ja tässä tullaankin Foucaultiin ja siihen, miten valtaa piilee kaikissa inhimillisissä ilmiöissä. Tämä on aivan totta ja perustuu juuri tuolle edellisessä kappaleessa esittämälleni mekanismille. Informaatio toisintaa itseään ihmisten mielessä, mihin perustuu esim. mainosten voima. Siihen perustuu myös se, että nykymallinen globalisaatio ja siihen liittyvät ”realiteetit” nähdään yleisesti ”parhaana argumenttina” ja jonkinlaisena luonnonlakina. On hyvin valitettavaa, että tämän ajattelumallin valta on edennyt jo niin pitkälle, että Laakson kaltaiset fiksut vihreät nuoretkin ovat sen omaksuneet ja kaivavat maata jalkojensa alta hyökkäämällä sen parasta vastalääkettä – rationaalista kyseenalaistamista – vastaan.

PAP on paras lääke fundamentalismia vastaan ja oikeastaan PAP:n kyseenalaistaminen ensimmäinen askel kohti fundamentalismia. Käytännössä PAP:n tyrmääminen tarkoittaa ideologisiin juoksuhautoihin kaivautumista ja hedelmällisen keskustelun lopettamista. Jos PAP tyrmätään, tulee poliittisesta debatista vain ideologis-populistista nokittelua, jonka pääfunktio on saada katsojan ääni. Itse olen sen verran idealisti, että uskon toisen osapuolen pään käännyttämiseen debatin avulla. Näin on itse asiassa monta monituista kertaa käynyt myös vihreissä. Liikkeessä kun on monia entisiä taistolaisia, jotka ovat sittemmin muokanneet kantojaan. Olisiko tämä onnistunut fundamentalismin juoksuhaudoista?

Laakson näkemys PAP:sta merkitsee vallitsevalle diskurssille antautumista ja omien arvojen rationaalisen pohjan aliarviointia. Vai onko kyse siitä, että on nähty joku rationaalinen ilmiö, joka on täysin vastoin omaa arvomaailmaa – vaikkapa esimerkiksi yksityistäminen jossain tietyssä tapauksessa, minkä Laakso kolumnissaan mainitsee – ja ”valittu” arvot? Vai onko kyse kenties laiskuudesta, yleisen mielipiteen muokkaus rationaalisin keinoin kun on tuskallisen hidasta ja vaivalloista. Se vaatii myös omien arvojen kyseenalaistamista ja muokkausta sekä vastakkaisia mielipiteitä omaavien ihmisten empaattista ymmärtämistä. Kenties todennäköisin syy Laakson mielipiteelle on oman kilpailevan yhteiskunnallisen mallin/utopian puute. On hyvin vaikeata kyseenalaistaa vallitsevaa yhteiskuntamallia rationaaliselta pohjalta, jossei ole esittää mitään edes kohtuullisen koherenttia vaihtoehtoa. Tämä johtaa juuri Härkösen esittämään PAP-kritiikkiin, jossa se yhdistetään nimenomaan vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen.

Toivon hartaasti, ettei Laakson kammosta parhaan argumentin periaatetta kohtaan tule yleistä Vihreissä. Tämä kun johtaa pahimmillaan politiikkaan, joka on syyttelevää, paikallaan polkevaa ja epäsuosittua kansan keskuudessa. Jossain vähemmän pasifistisessa kontekstissa tässä voisi olla jopa terrorismin synnyn siemenet. Vihreiden valttikorttina on tietty ideologinen vapaus, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä ettei se määrittele itseään oikeisto-vasemmisto –akselille, eikä se aja minkään tietyn ryhmän taloudellisia intressejä. Vihreälle liikkeelle on elintärkeätä sitoutua parhaan argumentin periaatteeseen, joka on myös lähellä parasta kuulemaani demokratian määritelmää: ”listening to all”.
Tags: kotimaan politiikka, poliittinen filosofia, vihreät
Subscribe
  • Post a new comment

    Error

    default userpic
    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 6 comments