?

Log in

No account? Create an account

Previous Entry | Next Entry

Olen viime aikoina käyttänyt runsaasti aikaa britti-Amazonissa nettishoppeilemassa mielenkiintoisia kirjoja. Haaviin on tarttunut mm. Bloggingheads-TV:n tiedegurujen, John Horganin ja George Johnsonin, "pääteokset" The End of Science ja Fire in the Mind. Ensiksi lukuvuorossa - usean loppusuoralla olevan opuksen ohella - on kuitenkin brittiälykkö George Monbiotin provokatiivinen ilmastonmuutoskirja Heat - How to Stop the Planet from Burning. Tässä kirjassa Monbiot esittelee keinopaletin, jolla Britanniassa saataisiin kasvihuonepäästöt laskemaan 90%:llä vuoteen 2050 mennessä. Olen päässyt vasta alle puoliväliin, mutta jo tässä vaiheessa on sanottava, että kyseessä on varsin vakuuttava opus.

Yhdessä alkupuolen luvussa Monbiot käsittelee kainoja, joilla asumisen energiankäyttöä saataisiin vähennetyksi. Saksalaiset passivhausit ovat hänenkin toivomuslistallaan, mutta itse kiinnitin eniten huomiota asiaan, jota itsekin olen pohtinut. Monbiotin mukaan jo pelkkien sähkömittareiden olemassaolo riittää vähentämään sähkönkulutusta kymmenillä prosenteilla. Energiayhtiöt eivät kuitenkaan ole innostuneita kehittämään tätä mittariteknologiaa juuri tästä syystä. Monbiot vertasi tilannetta siihen, ettei kaupoissa lukisi tuotteiden hintoja. Kyseessä on vakava epäkohta, johon tulisi puuttua lainsäädännöllä. Ensimmäinen askel olisi vaatia uusiin taloihin mittarijärjestelmää, joka näyttäisi tarkat tilastot kodin eri sähkölaitteiden sen hetkisestä ja menneestä sähkönkulutuksesta. Samalla mittarilla voisi myös keskitetysti poistaa ennalta valitut sähkölaitteet pois valmiustilasta ulos ja lomalle lähtiessä. Helppoa, halpaa ja hauskaa...sekä ympäristöystävällistä. Mutta tämä ei vielä riitä.

Todellinen ongelma ei nimittäin ole ongelmat tiedonsaannissa, vaan sähkön hinta. Se kun on Suomessa aivan sikamaisen halpaa! HOAS maksaa omat sähköni (paitsi ekosähköosuuden), joten mulla ei ole minkäänlaista taloudellista insentiiviä rajoittaa kulutusta. Insentiivi on heikko myös niillä kerrostaloasujilla, jotka ovat tehneet oman sähkösopparinsa. Käsittääkseni sähkölasku ei ole muutamaa kymppiä suurempi kuussa isossakaan asunnossa, joten kulutuksen järkeistäminen näkyy kukkarossa vain muutamana kymmenen sentin kolikkona kuussa. Tilanne on ekologisesti kestämätön.

Halpa sähkö on elintärkeätä teollisuudelle, mutta kotitalouksilla olisi varaa maksaa siitä paljon nykyistä enemmän. Monbiotin kirjaa lukiessa itselleni heräsi ajatus, jolla olisi toteutuessaan vallankumouksellisia vaikutuksia kotitalouksien sähkönkäyttöön ja joka samalla tekisi työnteosta taloudellisesti kannattavampaa. Ajatuksen ydin on kotitalouksille myytävän energian verotuksen nostaminen usealla sadalla prosentilla ja tästä saatujen tulojen jakaminen takaisin ihmisille pienen perustulon muodossa.

Energiaverotusta siis nostettaisiin kotitalouksien osalta niin, että keskimääräinen osakkeen kuukausittainen energialasku kasvaisi noin 100-200:een euroon. Omakotitaloissa asuvien verotus ei voisi nousta aivan yhtä jyrkästi, koska näille energian hinnalla alkaa jo olla varsin paljon merkitystä ja sen nostaminen moninkertaiseksi olisi monelle kestämätöntä. Sopiva korotus omakotitaloasujille olisikin ehkä noin 100%. Toinen vaihtoehto olisi jättää lämmitys järjestelmän ulkopuolelle.

Yksinään tällainen veron korotus olisi sosiaalipoliittisesti kestämätöntä, koska köyhät kärsisivät siitä suhteellisesti eniten. Ideana olisikin se, että valtio palauttaisi noin 80% tästä verosta saatavista tuloista kansalaisille perustulon muodossa. Se annettaisiin kaikille 18 vuotta täyttäville yhtä suurena kuukausittaisena summana (ehkä noin 150e). Samalla lapsilisiä nostettaisiin hieman. Loput 20% korvamerkittäisiin subventioiksi erilaisiin energiatehokkuushankkeisiin. Valtio siis tukisi auliisti mm. omakotitaloasujia, jotka asentaisivat kotiinsa paremmat eristeet sekä antaisi verovähennysoikeuden kotitalouksien sähkömittareille.

Järjestelmä johtaisi siihen, että ihmisillä olisi todellinen insentiivi vähentää energiankulutustaan. Kysyntä vähemmän kuluttaville kodinkoneille ja kodintekniikalle kasvaisi, mikä saisi markkinat tuottamaan tällaisia tuotteita. Yhdessä ja pienemmissä asunnoissa asuminen tulisi taloudellisesti kannattavammaksi, mikä voisi hieman vähentää asuntohintojen nousupaineita. Myös tuloerot pienenisivät jonkin verran köyhien ollessa nettosaajia. Toisaalta noin 100e/kuukausi perustulo toimisi pienenä kannustimena työnteolle purkamalla hieman kannusteloukku-ongelmaa.

Malli on varsin idealistinen ja kohtaisi varmasti vastustusta poliittisen kentän oikealta laidalta "rikkaiden" ollessa nettohäviäjiä. Se olisi kuitenkin markkinoita lähes optimaalisesti hyödyntävä ja sosiaalisesti kestävä ratkaisu pienentää kotitalouksien hiilidioksidipäästöjä ja pitkä askel Suomen Kioto-tavoitteisiin pääsemiseksi. Se olisi myös ensimmäinen askel kohti tulevien ilmastonmuutos-sopimusten velvoitteisiin yltämistä ja perustuloon siirtymistä.